maanantai 17. huhtikuuta 2017

Raksaviikko 49, Jalokivivärit ja porrassuunnitelma

3-9.4.2017



Viikko alkoi vapaapäivällä ja maanantain ohjelma oli seuraava: vähän verhojen ompelua, tähtiportaan porrasaukon mittaus ja sitten seinien levytystä.

Minä pidän väreistä, vaikka lempivärini on musta, on meidän tuleva koti suhteellisen värikäs. Olen myös verhofriikki. Verhoilla ja koristetyynyillä saa huoneen ilmeen muutettua mielialan, vuodenajan, sesongin jne. mukaan vaivattomasti. Ja uusi talo on ollut hyvä tekosyy antaa itselle lupa seota välillä. Tällä hetkellä minulle oli kerennyt kasaantumaan 20 metriä kangasta joista pitäisi taikoa verhoja. Jess! Alla oleva kuva vääristää värejä hieman, tuo pinkki on neonflamingonpinkki, vihreä todella intensiivinen smaragdi ja kultainen ottaa hieman twistiä kuparista. Jalokivivärejä!
Jottei ihan perus räteiksi mene niin näitä koristamaan tulee limenvihreää verhotupsua, valkoiset timanttiset ultrabling-verhotupsut ja kultaisin niitein varustettut mustat nahkaremmit. 



Ihan vielä eivät valmiiksi tulleet, koska riensin talolle mittaan porrasaukkoa Tähtiportaan edustajan kanssa. Porrastilauksemme oli sen verran massasta poikkeava, että edustajan pomo oli painottanut käymään tilauksen huolella meidän kanssa läpi ja varmistamaan, että tiedämme mitä tilaamme.... "Nämä ovat aika koristeelliset......" 




Juurikin täydelliset! Ei mitään hentoa ja näkymätöntä, metallia,lasia tai valkoista. Vaan mustat, sorvatuilla kaidepinnoilla, koriteellisilla pilareilla keskellä taloa huutamassa huomiota.



Niin ja saatiinhan me puuttuvat kattokoolaukset paikoilleen, kaikki seinät levytettyä valmiiksi ja puolet alakerran katosta levytettyä.




Seuraavaksi saadaan varmasti alkerran katto levytettyä valmiiksi ja tehtyä muutamalle katossa kulkevalle putkelle kotelo. Ensiviikolla saa sitten toivottavasti aloitella tasoittamista ja pohjamaalausta.

- Heidi

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Raksaviikko 48, Ja taas satoi....

27.3-2.4.2017

Se on ollut kummallinen juttu, että aina kun ohjelmassa on ulkona suoritettava työvaihe, oli kyse sitten räystäslautojen asennuksesta ja mahdollisesta maalaamisesta, parvekkeiden bitumin asentamisesta tai sitten viemäreiden kaivamisesta, niin aina sataa vettä. Ihan aina. Poikkeusta ei sattunut tietenkään nytkään, kun viimeisiä talon viemäreitä kaivettiin paikoilleen. Vettä satoi koko päivän ja kumisaappaat painoivat perkeleesti mudan peittäessä niitä. Ja kun ilta alkoi pikkuhiljaa vaitua yöksi ja oli niin pimeää, että kaivurille osasin suunnistaa, koska siinä oli ajovalot. Olin salaa tyytyväinen, kun 22.30 loppui sepeli. "Täytetään nämä loput ensiviikolla."  .....- Jooo....

Tuplaviemäri ja sadevesiputki suuntaavat ensimmäiselle kaivolle...

Viemärit saivat oman välietappinsa johon yhdistyvät auto- ja hevostallin viemärit.




Tulevat kahdessa eri kerroksessa jotta tallien viemärit mahtuvat hyvin yhdistymään kaivoihin.

Sähkö keltaisessa ja talleille menevät vesijohdot harmaissa putkissa.
Sisällä kovaa vauhtia valmistuu alakerran kipsilevytykset ja ensiviikolla Tähtiportailta tullaan mittaamaan porrasaukon koko. Kohta päästään levyttämään kattoa ja sitten alkaa tasoittelu. Ei mene enään hirveän kauaa, kun suunnitelmat siirtyvät näkyviksi pinnoiksi. En millään malttaisi odottaa tapetointia ja maalausta, keittiön kasaamista ja sitä laatoittamista!




- Heidi

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Raksaviikko 47, Tapahtuipa taas....

20-26.3.2017

Viikko oli huolella merkattu moneen kalenteriin. Teemulla ja minulla oli ns."vapaa viikko"...talviloma kai nimeltään. Eli viikon verran aikaa painaa taloa eteenpäin täydellä teholla. Mitä saimme aikaiseksi?

  • Yläkerran lattian kipsivalun.
  • Lampi kaivettiin esille.
  • Jätevesijärjestelmä kaivettiin maahan.
  • Alakerran väliseinät saimme melkein kaikki valmiiksi.
Maanantai ja tiistai meni putkareilla lattialämpöputkien vetämiseen ja meillä valun valmisteluun sekä kantavan väliseinän korokevaluun ja alakerran vessan seinien rakenteluun. Korokevalu ei ollutkaan niin helppojuttu, kuin olisi voinut kuvitella, koska kiven ja katon väliin jäi pieni rako. Loppupeleissä laastia pursoteltiin kakkupursottimen avulla raot täyteen. Hyvä tuli, hermo meni.

Keskiviikkona paikalle kurvasi kaivinkone, kipsivalurekka ja paloauto. Naapurilla varmasti riitti ihmeteltävää. 

Paloautoa tarvitsimme veden toimitukseen, koska oma kaivomme ei vielä ole käytössä. Kipsivalua varten tarvitsimme 1000 litraa lisää vettä. Yhteensä vettä kului noin 2000 litraa. Kipsivalulattiamme painaa 6500 kiloa. Meillä oli Teemun kanssa pieni jännityspelko siitä rupeaako alakertaan suihkuamaan kipsiä jostain raosta jonka olemme unohtaneet tilkitä. Ei ruvennut. Kaikki meni oikein mallikkaasti ja lattia oli parissa tunnissa valmis. Kipsilattian meille teki Ahveniston Rakennuspalvelu, jota voin suositella lämmöllä.








Miksi me päädyimme kipsivalulattiaan? Ennen kuin olimme edes löytäneet tonttia, olin lukenut rakennusblogista kyseisestä materialista. Kiinnostuin aiheesta ja seuraat syyt vaikuttivat päätökseen:

  • Lämmön johtaminen. Meillä on yläkerrassa myös vesikiertoinen lattialämmitys ja kipsivalu luovuttaa lämpöä tasaisemmin ja reagoi lämmön muuttamiseen nopeasti, esim. kesällä jos alkaa sisällä olla liian lämmin, termostaattia säätämällä kipsivalulattia viilenee nopeasti. Verrattaen esim. betoniin joka luovuttaa lämpöä vielä pitkän aikaa.
  • Äänieristys. Kipsivalulattia toimii hyvänä äänieristeenä kaksikerroksisissa taloissa.
  • Nopeus. Lattian valamiseen menee parituntia ja seuraavana päivänä se on kävelykuiva täysin kuiva noin 4-viikossa.
  • Kovuus. Kipsi on kovempaa materiaalia kuin esim. betoni. Meidän lattia painaa noin 6500 kg ja kun paino jakautuu koko kerroksen laajuudelle on lattia myös taloa jäykistävä sekä kantava rakenne.






Samalla kun kipsivalua tehtiin yläkerrassa teimme alakerrassa Teemun kanssa väliseiniä. Oikeastaan alakertaan väliseiniä tulee huomattavasti vähemmän kuin yläkertaan. 


Tässä on valmistumassa alakerran vessa. Seuraavaksi voi sitten soittaa sähkärille jotta alakerran sähköt voidaan vetää loppuun.


Tuohon tulee rappuset.

Kodinhoitohuone ielä täynnä tavaraa...


Samaan aikaan tapahtui takapihalla...Talvi on lammen kaivamiselle se ainoa hetki silloin, kun lammessa on vettä ja se on sen verran kookas, että reunoilta ei ihan yllä kuopasemaan koko lätäkköä. Lampea siis lähdettiin ruoppaamaan. Tuohon paikkaan on syntynyt lampi, koska noin 50- vuotta sitten siitä kaivettiin savea ympäröiville pelloille. On siinä silloin ahventakin pidetty. Koko tämä meidän piha-alueemme on toiminut lehmien laitumena, josta muistuttaa aika-ajoin vastaan tulevat piikkilanka-aidat. Mutta takaisin lampeen. Lampi ja siitä erkaneva pieni poukama kaivettiin auki.  



Samalla sisällä levytettiin vessan seiniä ja tikkailta kurkisteltiin yläkerran kuivuvaa lattiaa...






Ja sitten ulkohommiin, mars! Vihdoin saimme likavesijärjestelmän kaivettua maahan. 11000-litran umpisäiliö ja imeytyskenttä. Kyllä riitti hommaa ja vaikka viikonloppuna piti olla aurinkoisen keväistä ja lämpöä+10 niin lunta satoi ja tuuli.


Täytetään ja tärytellää......


Monta ohutta kerrosta maata ja välissä tärytetään....


Ja sitten imeytyskentän kimppuun...



Teemukin pääsi kokeilemaan kaivinkonetta.


Ja jatkui pitkälle iltaan...

...jatkuakseen seuraavana aamuna. Viemäri- ja sadevesiputkien vetämistä pihatien alta.





Ja valmis! Tasoiteltu. Todella erinäköinen kui aikaisemmin. Näkyviin jäi ainoastaan tyhjennysputkien päät.


Vaatii multaa ja niittykukkien siemeniä...


Pihakin näyttää erilaiselta kun jätevesipöntöt ja sorakasat ovat poissa...melkein ainakin.


Kävin ottamassa muutaman kuvan lammestakin kun se oli hieman rauoittunut myllerryksestä. Lammen keskellä näkyy kivi ja oikealla poukama.



Vesi tässä pikkuhiljaa kevään mittaan nousee. Kovin syvä lammesta ei tule. Ensitalvena on tarkoitus lampeen laittaa suodatuskangas ja hiekkapohja.


Poukama. En malta odottaa kun pääsen pihalle hääräämään ja pihaa rakentamaan!





Työhuoneen parvekkeelta pääsee lampea ihastelemaan eri kuvakulmasta.


Etupihan kaivanto sulautuu pihatien toiselle puolelle hyvin. Tuohon  noin auton kohdalle tulee suihkulähde sitten joskus. Suihkulähde on jo olemassa, mutta hieman pitää vielä malttaa odottaa...


- Heidi